Viinijärven louhoksen tarina
Louhoksen perustaja M.G. Kamppinen esittelee käsin lohkottua suurta liuskekivilevyä 1960-luvulla
Viinijärven louhostoiminta käynnistyi ilmeisesti 1940-luvulla tuntemattomien henkilöiden toimesta. Ensimmäinen louhos sijaitsi nykyisen louhostien risteyksen läheisyydessä. Varhaisin tunnettu käyttökohde on Viinijärvellä sijaitsevan Imatran Voiman henkilökunnan rakennuksen rappukiveykset, jotka on rakennettu vuonna 1947 ja ovat yhä käytössä.
1950-luvulla rakennusmestari M. G. Kamppinen löysi alueelta poikkeuksellisen korkealaatuisen liuskekiviesiintymän. Hän osti louhosalueen vuonna 1957 ja perusti Viinijärven Kivi Oy:n vuonna 1959. Louhinta käynnistyi perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty Viinijärvellä keskeytyksettä siitä lähtien: Kiveä ei sahata eikä koneellisesti lohkota, vaan se valmistetaan käsin raskain lekoin ja ammattitaidolla lyöden.
1960-luvulla Viinijärven louhos kasvoi Suomen suurimmaksi liuskekivilouhokseksi. Kivi tunnettiin erityisesti laadustaan, ja sitä käytettiin useissa merkittävissä kohteissa, kuten Suomen Moskovan-suurlähetystön pihakiveyksissä ja Otaniemen Dipolissa. Viinijärven tumma kiilleliuske nousi arkkitehtien ja suunnittelijoiden arvostamaksi materiaaliksi.
Kamppisen kuoleman jälkeen louhoksen toiminta jatkui Urpo Kontkasen johdolla. Kilpailun kiristyminen ja betonikivien yleistyminen 1980- ja 1990-luvuilla vähensivät liuskekiven kysyntää, ja toiminta supistui vähitellen. Vuonna 1991 louhos siirtyi kokonaan Kontkasen perheen omistukseen, ja 2000-luvun alussa louhintaa harjoitettiin enää satunnaisesti. Sukupolvenvaihdos louhoksella tehtiin vuonna 2006, jolloin Heikki Kontkanen siirtyi Viinijärven Kiven yrittäjäksi.
Louhostoimintaa pyrittiin elvyttämään 2000-luvulla, mutta muuttunut markkinatilanne ja kansainvälinen kilpailu tekivät perinteisestä louhinnasta haastavaa. Toiminnan turvaava käänne tapahtui, kun louhos liitettiin osaksi Sulokivi Oy:n toimintaa. Heikki siirtyi Sulokivi Oy:n osaskasyrittäjäksi ja toimitusjohtajaksi, ja louhostoiminta jatkui hautakivituotannon ja piharakentamisen rinnalla.
Heikki Kontkanen, Markku Korhonen ja Urpo Kontkanen töissä 1990-luvun alussa
Vanhojen mestareiden taidonnäyte: Topi Enojärvi ja Urpo Kontkanen
Heikki Kontkanen vuonna 2009
Seuraava sukupolvi lekan varressa: Oiva Kontkanen ystävineen louhoksella kesällä 2025. Lue juttu Kotiseutu-Uutisista täältä.
Tänä päivänä Viinijärvellä valmistetaan yhä liuskekiveä käsityönä, samoilla perinteisillä menetelmillä kuin vuosikymmeniä sitten. Tuotanto on pienimuotoista, kiven käyttökohteet ulottuvat hautakivistä porraslevyihin, muurikiviin ja murskeisiin.
Viinijärven louhos on tiettävästi viimeinen Euroopassa toimiva kovaa liuskekiveä puhtaasti käsityömenetelmin louhiva louhos. Paikka on säilyttänyt ainutlaatuisen tunnelmansa, jossa yhdistyvät luonnonrauha, järvimaisema ja pitkän käsityöperinteen tuntu. Vierailijoille louhos tarjoaa kokemuksen, jossa historia ei ole vitriinissä vaan yhä elävä osa arkea.
Retrohenkinen mainos vuodelta 2015. Kamppinen oli oikeassa elämässään arvostettu rakennusmestari, ei insinööri. Mutta varmasti teki toiminnallaan monen unelmista totta.